Hyttyslakki päähän ja menoksi

Niin sitä mentiin kuusenkerkkämetsään. Uhosin matkalla autossa, että ei siellä tarvitse hyttysverkkoja, helposti selviää lippis päässä. Totuus kuitenkin iski kirjaimellisesti vasten kasvoja heti autosta noustuani. Hyttysiä oli paljon.

Ei niitä siis ihan älyttömästi ollut, olen joskus nähnyt enemmänkin, mutta oli niitä paljon kuitenkin. Hermoni eivät olisi kestäneet ilman hyttyslakkia, joten olin onnellinen saadessani sellaisen lainaan.

Moni on varmasti samaa mieltä siitä, että tämä vuosi on ollut kaikin puolin kummallinen. Myös luonto on käyttäytynyt hieman kummallisesti tänä vuonna. Kesä on alkanut pohjoisessa heti täysillä.

Kesäkuu on ollut todella kuuma ja sateita ei juurikaan ole näkynyt. Kuumuuden ja kuivuuden vuoksi kuusenkerkkäsesonki kesti normaalia lyhyemmän ajan.

Kerkkien mysteeri

Kuuman ilman ja sateettomuuden takia kerkät eivät ole alkaneet kasvaa ollenkaan joissain paikoissa. Löysimme muutaman ison kuusen, joissa oli suuuuria kerkkiä. Osassa kuusista kerkät olivat pikkuriikkisiä tai niitä ei ollut ollenkaan.

Metsässä ollessani huomasin, miten paljon kerkkien laatu vaihteli vierekkäisissäkin puissa. Yhdessä puussa saattoi kasvaa pulleita ja pitkiä kerkkiä ja sen naapurissa oli vain pieniä kerkän alkuja. Se oli merkillistä.

Eräältä metsänomistajalta opin pari viikkoa sitten, että viime kesä määritteli sen, millaisia kerkkiä tänä vuonna tuli. En kuitenkaan tiedä, miksi samanlaisella kasvualustalla yksi puu tekee kerkkää, kun toinen samankokoinen puu ei tee ollenkaan.

Tärkeintä kerkkämetsässä

Opin kerkkäreissulla sen, että varusteilla on suuri merkitys metsässä liikkuessa ja kerkkiä kerätessä. Päätin olla pitkät vaatteet päällä, vaikka päivä oli lämmin. Hyttysten takia pitkähihainen paita olikin loistava valinta.

Hyttysmyrkkyjä ei saa käyttää, joten suojautuminen vaatteilla on ainut vaihtoehto, jos ei ole löytänyt sellaista sisäistä rauhaa, etteivät itikat häiritse yhtään.

Myös hyvät eväät on tärkeä olla mukana. Ruoka ei maistu missään muualla niin hyvältä kuin ulkona syödessä!

Oppia sukupolvelta toiselle

Kerkkäreissulla mukanamme oli 9-vuotias Hilla, joka keräsi reippaasti paljon enemmän kerkkiä kuin minä. Hän on jo vanha tekijä luonnontuotteiden kanssa. Hilla on oppinut luonnontuotteista omalta äidiltään, joka myös on oppinut omalta äidiltään.

Mielestäni on hienoa ja tärkeää, että seuraavalle sukupolvelle opetetaan, mitä kaikkea luonnosta voi kerätä. Hilla kertoi, että on kerännyt myös nokkosta ja lisäksi hän kertoi käyneensä viime vuonna kihokkikurssin. Hän aikoikin tänä vuonna lähteä keräämään myös kihokkia.